Jos ei nyt niin milloin?: Mikä musta tulee isona?

Istun terassilla, lämpömittari näyttäs olevan 22 astetta plussan puolella, ulkona tuntuu lämpimämmältä kuin sisällä, mutta syksy se on saapunut tännekin. Kuitenkin kuljetaan turistin lailla kesävaatteissa,ei niin kuin paikalliset toppatakeissa. Mua kuitenkin vähän hymyilyttää, kun ne ei oikeesti siitä talvesta tiedä mitään. Matka alkaa olla takana jo enemmän kuin edessä, mielessä ajatukset kotiinpaluusta ja siitä mitä haluan tehdä kun oon iso. Mun luokkakaveri täytti perjantaina 21 vuotta ja kriiseili siitä ettei tiedä mitä haluais tehdä isona, sanoin sille että täytän kohta 33 vuotta, enkä vieläkään tiedä mitä haluan tehdä, muut mua vanhemmat komppas myös etteivät hekään vielä tiedä mitä haluavat isona. Se helpottaa, muutkin miettivät mitä elämältä ja ennen kaikkea missä. Haluaako asettua ja kokeilla pidempää asumista Espanjassa vai palatako Suomeen, jossa suurinta osaa kuitenkin ahdistaa pimeys ja kylmyys. Oon sitä mieltä, että molemmissa maissa on ehdottomasti ne hyvät ja sitten ne huonot puolet, en usko että on yhtä ainoaa totuutta. Uskon kuitenkin, etten voi perustaa omaa onnellisuutta ja elämän tarkoitusta aurinkoon, valoon ja vastaantuleviin hymyileviin ihmisiin. Onnellisuus on niin paljon enemmän ja jokaiselle varmasti henkilökohtainen määritelmä, täytyy sanoa että vaikka olen onnellinen, on silti tunne että jotain puuttuu,täällä Espanjassa käistykseni ystävien tärkeydestä on vahvistunut. Olen aiemmilla matkoillani ollut hyvien ystävien kanssa, jolloin tätä ongelmaa ei ole ollut. Onneksi olen tutustunut uusiin ihmisiin, joiden kanssa saa kokea samaa huumorintajua sekä jakaa samoja kiinnostuksen kohteita ja välillä käydä heittämässä kannat kattoon. 💖 Terkkuja kaikille mun ihanille ystäville sinne Suomeen, ootte tärkeitä.

Mitä tulee tuohon isona olemiseen, nyt kun uskalsin lähteä ja kokeilla uusia asioita, paluu arkeen ei houkuttele, vaikka se niin tuttua ja turvallista onkin. Ehkäpä se ongelma onkin siinä? Ei vaan tunnu että esimerkiksi työllä on nykyisellään tarjota mitään uutta. Luulin löytäväni vastauksen kun lähdin tänne, mutta nyt on vielä suurempi kysymerkki esimerkiksi ammatillisten tavoitteiden kanssa. Toisinaan( lue aina) unelmoin elämän helppoudesta, siitä Eurojackpot miljoonasta ja mitä sillä kaikella rahalla tekisinkään. Noh, ensimäisenä oon aina muuttamassa poissa Suomesta, mutta kun täällä tulee eteen tilanteita, joissa kyseessä oma terveys tai lapseen liittyvät asiat, haluaisin ehdottomasti asua Suomessa. Kun asun täällä kerrostalossa, joka on toisen oma, en edes mieti onko sisustuksessa Lokki-lamppua, Marimekon verhot vai Aalto maljakko,mutta Suomessa niitä huomaa miettivänsä.

Olen välillä ihan sekaisin siitä mitä haluan ja mitä todella TARVITSEN. Joskus myös ärsyynnyn siitä, kuinka huomaan ajatuksissani haluavani aina jotain uutta, enkö osaa pysähtyä hetkeen, jossa voisin todeta että tämä riittää minulle. Joka päivä kouluun mentäessä näen sillan alle tehdyn kodin, jossa seinät ovat styroksia ja pahvia. Näky sää minut ajattelemaan, että minun pitäisi ymmärtää, kuinka paljon jo on kun on edes katto pään päällä. Ehkä olisi hyvä lakata ajattelemasta liikaa tulevaa, mutta kuitenkin niin että on jo joku suunta. Tänään jo mietin ensi vuoden kesälomaa, jonka haluaisin pitää vasta syksyllä, koska sitten vois lähteä tänne, mies kuitenkin meinasi, että ollaan tämä reissu nyt loppuun ensin. Mokoma hetkessä eläjä🙊

Alla kuvia Mijaksesta viime viikonlopulla sekä tänään Torremolinoksesta.