Yhtä juhlaa(ko)?

Ei kertakaikkiaan kerkeä kissaa kerkeä sanoa, kun aika menee niin älyttömän nopeaa. Aamut vaihtuu päiväksi, päivä illaksi jolloin olenkin niin poikki, että kaatuu vain sänkyyn, eri asia nukkuuko vai ei. Nykyään ehkä ei. Espanjanhan on tuhansien kissanristiäisten maa, milloin mitäkin. Viimeisin ja ehkäpä suurin puheenaihe on viikon kestävät Feriat. Feria juhlaa vietetään suojelupyhimyksen kunniaksi, mutta ei se kyllä millään tavalla tuu esille itse juhlassa. Feriat on yksinkertaisesti hyvä syy olla huppelissa, pitää lomaa ja nähdä ystäviä. Me käytiin feria alueella perheen kanssa päivällä, ja sitten miehen kanssa kaksistaan illalla. Olihan siellä tunnelmaa ja ihmisiä, ehkä liikaakin. Katu täynnä tivolilaitteita, ravintoloita sekä iloisia (lue humalaisia) ihmisiä. En kyllä enää allekirjoita sitä että espanjalaiset eivät ota alkoholia humalaan saakka,koska kyllä ne vaan ottaa, ja heti viikon sitte putkeen. Tämän lisäksi virastot ja kaupat ovat viikon ajan auki lyhemmän aikaa. Tosin humalasta huolimatta, ei täällä tapella crocsit jalassa illan päätteeksi. Feria juhla päättyy Espanjan kansallispäivään tänään 12.10, joka myös pyhäpäivä. Seuraavat juhlat marraskuun alussa, jolloin vieteään Halloween juhlaa. Jos jokaiseen juhlaan lähtis bailuvaihde päällä, ei täällä kerkeä edellisestäkään toipua, kun seuraavaan pitäs olla jo menossa. 

Feria, uhkapelaaminen by J.

Tivolilaitteita. Ei tohittu mennä ylläolevaan.

Opetustiloja Cosmetica Norris.

Taivas ja helvetti samaan aikaan.

Oon viime aikoina miettinyt elämäntyyliä Espanjassa, onko ne ihmiset oikeasti niin ystävällisiä? Oon tässä ihmetellyt kuinka kuuliaisesti autoilijat pysähtyy suojatien eteen päästäen kävelijät AINA ensin.Kuulin sitten että siitä tulee niin järkyttävät sakot, mikäli onnettomuus sattuu, ettei ihan ystävällisyyden piikkiin taida tämä asia mennä. En oo koskaan myös pitänyt ystävällisyyden esittämisestä, siis ihan ylikorostuneesti, välillä jopa helpompaa tuntee olonsa vaan "riesaksi", niin kuin Suomessa 🙊🙈. Tietty jo aiemminkin kerroin kuinka täällä suhtaudutaan lapsiin tosi ihanasti ja se tuntuukin aidolta. Espanjalaiset eivät mielestäni ole järin kiinnostuneita muiden maiden kulttuureista, ainakaan täällä, koska täällä turismilla on jo niin pitkä historia että eivät varmaan enää jaksa kysellä missä Suomi ja miten sanotaan kippis suomeksi. Asia tietty eri, mikäli haablaat espanjaa, mutta ilman espanjan kieltä tuttuja ei saa. Asia ei itseäni juuri harmita, mutta kun tarkastelee tuosta ystävällisyys näkökulmasta.

Täytyy tunnustaa etten itsekään oo paras tutustuja ellei puhu suomea tai englantia, joten täysin ymmärrettävää. Ja espanjalaiset naiset eivät vaikuta kovin ystävällisiltä, muuta kuin mun muruille.

Viimeiseksi: Kassajono. Aika oli kullannut muistot, pääosin tämä kiiretön elämä ärsyttää eniten siinä kassalla. Espanjaan voisin  suositella lämpimästi itsepalvelukassoja, olisi takuuvarma hitti! Mikä tunne on kun verensokeri alhaalla meet hakemaan sitä yhtä banaania(lue suklaata) ja ajattelet sitä hetkeä kun saa sen suuhun. Sitten se murskaava tunne, kun näkee ne kassajonot, jossa selvitellään euron verkkopussin rikkinäisyyttä. Jotenkin tuntuu, että tässä maassa monessa asiassa olisi tehostamisen varaa, mutta ei varmaan halua. Huoltomiehelle on ilmoitettu noin kuukausi sitten rikkoutuneesta listasta, mutta ei oo vielä näkynyt. Ai niin, ehkä huvittavinta on se, kun liikenne ruhkautuu autoista, kaikki vaan tööttäilee toisille, ihan kun se mitään nyt oikeesti auttas.

Tässä oli nyt vähän erilaista purkautumista,koti -ikävä ei juurikaan vaivaa, kun perhettä täällä koossa, tosin kaikkia ihania ystäviä ja siskoa perheineen sitäkin enemmän. Tulevana viikonloppuna olisi bileet, jossa meidän yläasteaikainen porukkaa kokoontuu, hintsusti harmittaa etten voi olla mukana muuta kuin hengessä. Terkkuja mopojengille, pitäkää hauskaa. 

-P-