Jos ei nyt niin milloin?: Uuden edessä.

Edellisestä päivityksestä on mennytkin jo aikaa, olen aloittanut meikkaaja-maskeeraaja opinnot Cosmetica Norriksella. Menossa toinen viikko ja kuluneet viikot ovat todella opettaneet, ainakin sen yhden asian: en ole tiennyt meikkaamisesta oikeastaan yhtään mitään. Meikkaaminen on ollut mulle se hauska ja oikeastaan rentouttava keino, kunnes teoriaopinnot alkoivat. En todellakaan ole nähnyt meikkaamista kolmiuloittesena taiteena,jossa hallitsevat valot ja varjot. Meikkaaminen ei ole kopiomista eikä Youtube videoiden meikkioppien soveltamista omiin kasvoihin. Olen aina kadehtinut meikkaaja-maskeeraajia, enkä ole niinkään nähnyt sitä mitä kaikkeaheidän pitää hallita. Nyt minulla on jo hieman käsitystä siitä, kuinka taitavia ja oppineita he ovat. Hatunnosto jokaiselle tämän ammattin osaavalle. Mulle ei ehkä ennen tätä koulun aloitusta ole oikeen ollut selvillä, mitä ihmiset tarkoittaa kun ne sanoo että on rohkeata lähtea. No nyt oon perillä siitäkin: onhan tää nyt ihan pähkähullua lähtä todistaan itselle, ettei oikeestaan tiedä siitä omasta mielenkiinnon kohteesta, eli meikkauksesta yhtään mitään. Saahan sitä henkseleitä paukutella tunnille mennessä, melko nöyränä "tyttönä"lähdin toisena koulupäivänä.

Kuten jo mainitsin, koulu, jossa opiskelen on nimeltään Cosmetica Norris. Opettajana toimii Satu Ahonen, joka aloittanut kouluttamisen Norriksella 2000-luvulla. Alunperin koulun on perustanut Ritva Norris. Satu on valmistunut vuonna 1984 kosmetologiksi, jonka jälkeen hän aloitti työskentelyn Ritva Norriksen meikkistudiolla sekä maahantuonnissa Helsingissä, josta matka jatkui Cosmetica Norriksen opettajaksi, jossa hän edelleen vastaa lähestulkoon kaikesta mitä koulussa tehdään. Satulla on yli 30 vuoden kokemus meikkaamisesta,mutta on myös pigmentoinnin rautainen ammattilainen, ja edelleen myös toimii kouluttajana. Cosmetica Norrisella meikkaaja-maskeeraajaksi voi kouluttautua 3 kuukaudessa, kurssit alkavat maaliskuussa ja syyskuussa. Se mitä oppilaille tapahtuu koulun jälkeen on ihan sama kuin muissakin koulussa: Up yours!. Jos haluat tehdä työtä valmistumisen jälkeen vaatii se omaa aktiivisuutta. Koulutus antaa pohjan osaamiselle, meikkauksessa on vielä se, että vaikka sitä opiskelisi 2 vuotta tai 10 vuotta, et ole koskaan valmis, koska ei ole olemassa samanlaisia kasvoja.

Näiden kahden viikon aikana olen itse todennut, että koulussa on hauska ja rento ilmapiiri. Satu näyttää kädestä pitäen, mitä pitää tehdä. Oma motivaatio kun on kohdillaan, usko omaan oppimiseen on vahva(ajoittain). Ensimäisellä viikolla tuntui kuin en olisi koskaan pitänyt meikkisientä kädessä. Kädet tärisi, hikikarpalot valtas koko kehon. Nyt sentään pysyy meikkisienikin kädessä ja kädet tärisee enää vähän.Satu haluaa opettaa hyvin, opetellaan ensin vaikeimmain kautta,niin osataan selvityä tulevaisuudessa juurikin niistä haastavimmista tilanteista. Meidän ryhmässä on 8 opiskelijaa, ja olemme nyt opetelleet meikkipohjan tekemistä, johon kuluu aikaa kunnioitettavat pari tuntia, vaikea tällä hetkellä uskoa että se pohja pitäs tehdä myöhemmin 10 minuuutissa. Huolimatta siitä märästä rätistä, joka tullut useana päivänä vasten mun kasvoja omien taitojen suhteen, tunnen olevani oikeassa paikassa. On ollut ihmeellistä herätä siihen, että on aivan ihanaa mennä kouluun.

Voisin puhua meikkaamisesta ja koulusta tunteja, mutta haluan päivittää muitakin kuulumisia. Viikko sitten kävimme koko perheen kanssa Malagassa, jossa vierailimme mm. Pablo Picasson taidemuseossa. Tai siis juostiin läpi pojan kanssa. Ei ollut se helpoin kohde, kun toinen halus vaan laulaa Robinin Boom Kah biisiä sekä muita supisuomalaisia lauluja. Kuvia ei sisältä ole koska valokuvaaminen on kiellettyä.

Käveltiin ihanilla pikkukaduilla ja ihastelimme espanjalaista arkkitehtuuria, joka mielestäni enemmän esillä kuin esimerkiksi Fuengirolassa. Matka taittui mukavasti 40min junamatkalla. Yhdessä päivässä ei kerennnyt paljoa nähdä, mutta onneksi sinne pääsee vielä toisenkin kerran. Malagan ihanuudesta huolimatta mieleenpainvinta ko. reissussa olin kun jäin vessaan jumiin. Onneksi oli puhelin mukana, jotta pystyin soittaan apua.🙈

Onneksi aina ei tarvitse lähtä kovin pitkälle, kotimme läheisyydessä voi kiivetä kukkulalle, josta näköala on kertakaikkiaan mahtava. Kuvat eivät ikäväkyllä tee oikeuta näille maisemille.