Olemme olleet nyt noin kaksi viikkoa Espanjassa Fuengirolassa, kotimme sijaitsee Los Pacosissa, jossa paljon suomalaisia, mutta myös paikallisia. Positiivisia kokemuksia on jo nyt taskussa, pankkitilin avaaminen, NIE-numeron sekä internetin hankinta sujuneet hyvin,esimerkiksi internettiä luvattiin tulla asentamaan 1-2 päivän kuluttua, noh, siinähän meni se 4 päivää, mutta iloisesti yllätyin, kun ei viikkon venynyt.

Sopeutuminen Fuengirolaan on lähtenyt sujumaan ihan hyvin, tosin koin olevani  alkuun väsyneempi sekä sulkeutuneempi, mutta tunnistan nämä itsessäni ja tiedän, että ajan kanssa ne helpottaa. Lapsiperheille koen tämän sopivan hyvin, alueella paljon leikkipuistoja, jossa myös aikuisille tarkoitettuja kuntoiluvälineitä, tosin en ole vielä keksinyt miten osaa näitä käytetään. Lapsiperheen sopeutumista helpottaa tietenkin espanjalaisten suhtautuminen lapsiin, heistä pidetään ja iloiset lapselliset leikit ja äänet ovat tervetulleita ravintoloihin ja kauppoihin. Tosin pakko myöntää,että Suomessa mielestäni tässä asiassa on menty eteenpäin, aina tietty löytyy niitä hapannaamoja, joiden mielestä lasten kuuluu olla hiljaa, tai syödä ruokansa vessassa.

Parque del Deporte. Kuntoiluvälinen, jolla en tiedä mitä tehdä.

Kotikulman naapureita.

Lenkkeilymaisemia.

Päivittäin tulee käveltyä useita kilometrejä. Olen todella nauttinut autottomuudesta, ja kun reppujen sekä kauppakassien kanssa kävelee pari kilsaa suurimmaksi osaksi ylämäkeä, koen että paljon  enemmän tulee hyötyliikuntaa kuin Suomessa, eli tämä ehdoton plussa. Hyviä puolia tässä alussa tahtoo nähdä enemmän, liittynee osittain uutuudenviehätykseen, mutta ei siitä mihinkään pääse että edullinen hintataso sekä tuoreet vihannekset ja kasvikset ovat asia, miksi rakastan Espanjaa, ulkona syöminen meidän perheeltä juomineen noin 20-25 euron luokkaa, Suomessa sama huvi 60 euroa. Lämmin ilma iltaan saakka houkuttelee syömään ulkona. Lisäksi,kulttuurierojen vuoksi, on ihan sallittua olla vanhempien mukana ravintoloissa iltaan saakka, onhan täällä elämänrytmi aivan erilainen ja aikaa vietetään pääosin ulkona, juurikin näiden lämpimien ilmojen vuoksi. Suomessa en voisi kuvitella olevani lapsen kanssa terassilla kovin myöhään, jos päivälläkään, ei se vaan sovi sinne.

Ensimmäisten viikkojen aikana on ollut siis välissä hankalaakin, pienetkin vastoinkäymiset ovat tuntuneet paljon isommilta, olen mestari kieltämään itseltäni negatiiviset tunteet liittyen tähän muutokseen. Ikään kuin joku minussa sanoo, että “nyt et saa ajatella mitään hankalaa, koska olet tätä itse halunnut”. Miksi sitä on aina niin ehdoton itselleen? Eikö voisi hyväksyä myös ne negatiiviset ajatukset ja tunteet osaksi tätä sopeutumista. Suurin “vastoinkäyminen” on siis se, kun perhe ja ystävät ovat fyysisesti poissa mun elämästä. Ne on vaan mulle niin suuri voimavara. Skypen kautta tätäkin ikävää on saatu hoidettua. Uskon, että koulun aloittaminen ja arjen rutinoituminen tuo uutta potkua omaan vireyteen, tässä parin viikon ajan käsitykseni siitä, että ihminen tarvitsee rutiineja perusturvallisuuden vuoksi, on vain vahvistunut.   

Tämä viikko on vielä lomailua, ensi viikon alusta sitten aloitan opinnot Cosmetica Norriksen meikkaaja/maskeeraaja opintojen parissa. Uutta asiaa tulee niin paljon, että taatusti riittää kerrottavaa. Mukavaa viikon jatkoa ja lopuksi muistutus maailman kauneimman naisen suusta :

“We should all start to live before we get too old. Fear is stupid. So are regrets.”

― Marilyn Monroe