Poliisilaitosta, markkinoita ja ensimäinen päivä koulussa.

Aikainen lintu madon nappaa. Vai miten se oli? Tänään muista päivistä poiketen heräsin JO kello 7.30 ja herätyskelloon, mikä ei siis ole ollut mulle tyypillistä sitten elokuun. Tänään oli ensimmäinen koulupäivä ja sitä ennen piti vierailla Policia Nacional(poliisilaitoksella). Sen verran tuosta poliisilaitoksella vierailusta, että jotkut asiat eivät vain mene kehityksessä eteenpäin ja Espanjassa se on virastoasiointi. Kun pääsimme poliisilaitokselle, jossa eri kansallisuudet jonottavat, että saavat varattua ajan ja yhden lomakkeen, jotta voivat tulla sitten jonottamaan varaamalleensa ajalleen joskus kolmen viikon päästä, tuurilla. Se toinen jono oli sitten se, missä minä ja asianhoitaja viidakon lain mukaisesti vain tungimme johonkin väliin. Samaan aikaan paikallinen vanhempi poliisi huutaa espanjan kielellä, että "jättäkää tämä tila vapaaksi ja jonottakaa aikaa tässä jonossa jne jne". Joo käyhän se tuollakin tavalla, mutta onko edelleenkään liikaa vaadittu että jonot selkeästi merkittäisiin ja mielellään monella eri kielellä. Tämä siis yksi monesta asiasta, mikä ei suomalaiseen ja vieläpä blondin ymmärrykseen uppodu. Toinen asia on sitten ajanvaraus: sitä ei voi tehdä muutoin kuin jonottamalla ja vain maanantaisin klo 9-13, ja jonottaessa menee siis helpostikin pari tuntia, koska kaikkihan haluaa varata sen ajan. Haloo Espanja! miten olisi netti-tai puhelinajanvaraus?Asioidenhoitajan mukaan puhelimella voisi varata, mutta käytännössä siihen ei  kukaan vastaa, how cool is that?Kolmas ihmetyksen aihe:NIE-numeron maksaminen, sitähän ei voi suorittaa paikan päällä, vaan pankkissa pitää käydä.Tuntuu vaan niin uskomattomalta vuonna 2017.

Mihin se espanjalaisten joustavuus häviää, kun kyse virastoasioinnista?. 

Eilen vierailtiin keskiaikaisilla markkinoilla, jossa kaupattiin mausteita,yrttejä, leluja, marokkolaisia astioita, teetä ja oikeastaan kaikkea. Alueella oli paljon ruokapaikkoja, johon mieheni ehdottomasti halusi mennä ruokailemaan. Noh, siinä sitten puoleksi englannilla, puoleksi espanjalla sekä 100% vaivaantuneella hymyllä teimme tilauksen, tilattiinpa pullo viiniäkin, söimme ruokaa ja kehuimme maasta taivaisiin makuhermoja hivelevät ruuat.Ei mennyt kauaa kun keskiaikainen narri/tarjoilija toi laskun: 76euroa????!!!!! Siis mitäh, justhan olin kehunut kuinka halpaa täällä on syödä ulkona.  Onneksi oli anoppi mukana, jonka ansiosta ei tarvinnut ottaa juoksuruokia tai aloittaa tiskarin töitä. 

Sohailin linna sisältä.

Matkalla Sohailin linnaan.

Illan suurin ja ikävin yllättäjä.

Vuolaan purkautumisen jälkeen on kiva kertoa ensimäisestä koulupäivästä. Kukaan ei muistanut ottaa sitä kuvaa, missä ylpeästi seison reppu selässä hymyillen, kukaan ei myöskään ollut mua kyynel silmässä saattelemassa🙈. Tästä huolimatta tuntui kivalta istua ja todeta, että nyt on ihana opiskella kun seuraa omaa mielenkiintoa. Tänään kävimme yleisesti läpi koulun periaatteita sekä tutustuimme keskenään. Opettaja Satu oli oikein puhelias, rempseä ja huumorintajuinen, toki myös ammattilainen, tehnyt kertomansa mukaan alan töitä jo 35 vuotta.

Saimme myös lukujärjestyksen, jonka ylpeänä laitan jääkaapin oveen, (kunhan muistan ostaa magneetin).Innolla odotan meidän ekaa "luokkaretkeä", jolloin mennään paikalliseen tukkuun tekemään sivellisettiostokset. Kaikesta ihanuudesta huolimatta on vaikeaa olla niin keskeneräinen tässä opiskelussa, olisi jo niin kiire osata ja olla hyvä kaikessa, vaikka se ei tule olemaan edes mahdollista. Pelkästään virheiden ja mokien kautta oppiminen ei tällä hetkellä naurata yhtään, mutta siihenkin on vain totuttava. Toivottavasti osaan taas kuunnella järjen ääntä ja antaa itselle luvan olla oppimisen roolissa, ehkäpä ne onnistumisetkin tulee helpommin huomattua.

 Onnekseni kotiin tullessa oli sekä anoppi ja että mies halausten kera kyselemässä ensimäisen päivän kuulumisia. Hyvä mieli💖

-P-

“Keep smiling, because life is a beautiful thing and there's so much to smile about.” 
― Marilyn Monroe